Day 39 - Shadows of Happiness

Day 37 - Thank You

 

Families are like fudge - mostly sweet with a few nuts.

Perhesuhteet voivat olla ongelmallisia, toisissa perheissä kun noita pähkinöitä tuntuu olevan yli tarpeen. Ihminen voi kuitenkin olla onnellinen, jos häntä on siunattu edes yhdellä läheisellä verisukulaisella.

 Minun tapauksessani saan kiittää luotettavasta, huolehtivaisesta ja kannustavasta äidistäni, joka on onnistunut kasvattamaan minut moraaliseksi aikuiseksi. Olen kiitollinen, että vaikeinpinakin hetkinäni äiti on jaksanut yrittää olla läsnä. En ole vielä "valmis" ihminen, mutta toivon äitini olevan paikalla sinä päivänä, kun voin vihdoin olla kaikkien hänen ponnistuksiensa arvoinen. 

Kiitos äiti, että olet olemassa! 

Day 36 - Rather Pause than Bypass

Anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta. Minun piti ottaa hieman etäisyyttä blogiini ja elää hetki kahden itseni ja ajatusteni kanssa. Blogin pitämisessä on se vaara, että ikään kuin "juonen ylläpitämiseksi" jää kiinni omaan ahdistukseensa ja ajatuksiinsa, joista ei näy ulospääsyä. Toivottavasti tämä tauko poikii jatkossa tuoretta näkökulmaa ja uusia ratkaisuja ongelmiin. 

We don't fix our problems,

we fix our thinking

and the problems fix themselves

Day 31 - Have a Nice Day!

Huh, pääsin juuri lentokentältä "kotiin" opiskelukaupunkiini. Lento oli 30 min myöhässä konetyypin vaihdoksen vuoksi ja loppupäivä tulee olemaan tämän(kin) takia melkoista juoksemista. Tuntuu, ettei noi aamuviiden herätykset sovi mulle kovinkaan hyvin. Toivottavasti joskus olisi sellainen elämä, jossa kaikki mitä joutuu tekemään tuntuisi kuitenkin jollain tasolla mielekkäältä. Tällainen neuvostiliittohenkinen simputus ei sitten kuulu siihen kategoriaan...

Day 30 - Looking Back

30. päivä. Matkaani on siis nyt taitettu kymmenesosa. Tuntuu, ettei oikein mikään ole muuttunut. Ehkä odotan tuloksia liian nopeasti, olenhan aina ollut melko lyhytjänteinen odottelun kanssa...

En kuitenkaan voi kiistää, ettenkö olisi onnistunut tutustumaan itseeni ja ongelmiini hieman lähemmin. Myös joitain uudenlaisen perspektiivin siemeniä on istutettu. Täytyy vaan kovasti toivoa, että niistä kasvaisi jotain konkreettista kesään mennessä.

Day 29 - Looking Forward to the Future

Though no one can go back and make a brand new start, anyone can start from now and make a brand new ending.

Day 28 - Friend or Foe?

Life without a friend is death without a witness

- Eugene Benge

Mistä löytää oikea ystävä? Olen muutaman kerran elämässäni kuvitellut löytäväni sielunkumppanin, tai ainakin luotettavan ystävän. Silti jostain syystä "ystäväni" ovat hävinneet elämästäni.

Koen, että minun apuni kyllä otetaan mieluusti vastaan, kun muilla on vaikeaa. Kun asetelma on toisin päin ja minun elämässäni on ongelmia, ystäväni kaikkoavat.

Onko nykyihminen luonteeltaan todellakin niin epälojaali, että pysyviä ihmissuhteita on enää mahdoton muodostaa?

Day 27 - The Beautiful Days Before Death

How beautifully leaves grow old.  How full of light and color are their last days. 

- John Burroughs

Rakastan syksyä. Minään muuna vuodenaikana eivät värit ja valot kykene samanlaiseen leikkiin. Näky on henkeäsalpaavan kaunis. Jopa niin kaunis, että se tuntuu pahalta. Millaisen ihmeellisen maailman me epätäydelliset olemmekaan saaneet asuttavaksemme ja ahneuksissamme tuhoamme sitä teollisuudella ja saasteilla. Me perustelemme tätä kehityksellä.

On hämmästyttävää, miten kauniita ovat luonnon viimeiset hetket ennen vuodenkierron loppua, talvea. Se on kuin pieni, levollinen harmonia, jossa luonto tiivistää kokemansa ennen kuolemaa.

Day 26 - Actually, I don't even Care

Day 25 - Sometimes that Light at the end of the Tunnel is Not a Train.

Olen viime päivät yrittänyt herätellä uinuvaa motivaatiotani. Ja kuin ihmeen kaupalla, tänään lentokoneessa tankatessani yläraajojen nivelpintoja ja ligamentteja, huomasin olevani kiinnostunut - jopa hieman innostunut. On uskomattoman kiinnostavaa nähdä, miten ihminen rakentuu ja erityisesti ymmärtää, miksi kaikki on juuri niinkuin on.

Luulen, että minun kannattaa alkaa rakentaa elämääni uudelleen pienistä palasista. Ehkä ei kannatakaan ajatella kovin radikaaleja muutoksia - vaikka se jotenkin dramaattiselle luonteelleni paremmin sopisikin - vaan lähteä liikkeelle perusteista. On ensin selvitettävä, mistä pitää ja mitä oikeasti haluaa tehdä ja sitten motivoitua. Kun perusasiat ovat selvillä, on helpompaa lähteä tekemään suurempia muutoksia.

Day 24 - Something to Make me Happy

Day 23 - Have a Cup of Honesty

Day 22 - The Best Way Out is Always Through

Netistä, psykologian kirjoista ja oppilaitosten orientaatiojaksoilta on saatavissa uskomaton määrä tietoa motivaatiosta. Tuntuu, että motivaatio on perinteisesti kaikkien keittiöpsykologien tarjoama vastaus ongelmaan kuin ongelmaan. Minä, kuten monet muutkin masentuneet ja elämänhalunsa kadottaneet kuitenkin kokevat niin perusteellista kiinnostuksen ja motivaation puutetta, etteivät siinä asennekasvatusluennot paljoa auta.

Useimmat motivaatioteoreetikkojen tarjoamat yritelmät valitettavasti ovat vain sisällötöntä sanahelinää. Kehotus: "Sinun tulisi motivoitua" ei kanna pitkälle, jos motivaatiota edes sängystä nousemiseen on mahdotonta löytää. Olen yrittänyt pohtia, milloin viimeksi olisin ollut motivoitunut. Mieleeni ei tullut ainoatakaan tilannetta, jossa toimintaani olisi ohjannut sisäinen motivaatio - puhdas halu tehdä jotain siksi, että se on kivaa. Koen innostukseni olevan pikemminkin ulkoista ja maanista kuin sisäistä, vilpitöntä ja aitoa kiinnostusta asioihin.

Tänään olen kuitenkin onnistunut löytämään pienen tiedonhippusen motivaatiosta. Tämä on jotain, mitä lukuisilla käymilläni motivaatioluennoilla ei ole sanottu. En ole löytänyt vastaavaa yhdestäkään lukemastani motivaatio-oppaasta. Olen ylpeä itsestäni, pystymällä tarjoamaan blogissani ensimmäisen omakohtaisen oivalluksen valmiiksi pureskellun teoretisoinnin sijaan. Tämä on valtava valopilkku matkallani kohti 300:n päivän päämäärääni. Ja tässä se tulee:

Motivaatio syntyy asioita tekemällä, ei odottamalla.

Hallelujah! Motivaatio ei olekaan jokin taivaasta annettu asia, joka minulta totaalisesti puuttuu. Minun ei tarvitse masentua siitä, etten ole kiinnostunut mistään. Minussa ei ehkä olekaan lopullisesti korjaamattomissa olevaa vikaa. Motivaatio syntyy hiljalleen, ehkä jopa pakottamisen kautta. Maailmassa saattaa olla asioita, joista voin oikeasti kiinnostua jonkin muunkin syyn, kuin ulkoisen palkinnon tai menestymisen vuoksi. Ehkä, jopa elämästä on mahdollisuus innostua. Nyt pitää enää keksiä, mihin pakottaisi itsensä ensimmäiseksi.

Ja tämä oivallus siis jokaisen kuultavissa Helsingin yliopiston opiskelutaitoillan tallenteesta:
https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/opiskelutaitoilta.htm

Day 21 - The Rise and Fall... and Rise Again

“Talent without discipline is like an octopus on roller skates. There's plenty of movement, but you never know if it's going to be forward, backwards, or sideways.” 

- H. Jackson Brown, Jr.

Tiedän olevani lahjakas monessakin asiassa. Olen vaan kykenemätön saamaan lahjojani esille. Kadehdin ihmisiä, jotka huolimatta vähäisistä lahjoistaan toteuttavat kutsumustaan ja harjoittelun ja kovan työn avulla etenevät elämässään kohti unelmiaan.

Mikä saa ihmisen nousemaan uudestaan epäonnistumisen jälkeen? Minulle tämä tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. En uskalla antaa asioille tilaisuutta tapahtua, koska pelkään epäonnistumista niin paljon. Jos ei yritä, ei voi epäonnistuakaan. Toisaalta silloin myöskään mitään hyvää ei koskaan tapahdu.

Day 20 - Feeling like a Loner

The Lonely Soul

The lonely soul wanders
Alone in the walks of life
No other soul as his companion
The lonely soul wanders
Alone in the daybreak
He does his duties
In the walks of life
The lonely soul wanders
Alone in the life
He meets many other souls
Who comes to be
Unfit for the lonely soul
The lonely soul wanders
As the days pass by
The lonely soul became
More lonely, with no other
souls as his companion
The lonely soul wanders
Alone in the walks of life
The lonely soul decides
Not to die, but to face
Life in all its hardships
The lonely soul wanders

By: Marilee Morley 

Day 19 - Learn from the Best

Day 18 - Those who can't do, Teach

Miten pahan olon voi selättää? Ajattelemalla positiivisia ajatuksia? Visualisoinnilla? Affirmaatioilla? Kirjoitin aiemmin postauksen manifestoinnista ja ajattelun voimasta. Ajatuksemme ovat voimakkain työkalumme tehdä elämästämme juuri sellaista kuin haluamme. Ongelma on vaan kovin klassinen - helpommin sanottu kuin tehty.

Minä olen varmasti paras esimerkki ihmisestä, joka tietää miten pitäisi tehdä. Olen myös erinomainen näkemään mikä muiden elämässä vaatisi korjausta. Kuitenkin oman elämän kanssa asiat eivät olekaan niin suoraviivaisia. Kyllä minä tiedän, että negatiiviset ajatukseni vetävät minua päivä päivältä yhä syvemmälle masennukseeni, mutta en vain osaa lopettaa niitä. Ja siinä juuri onkin Samaa samalle - periaatteen ydin. Asiat vetävät puoleensa samanlaisia asioita.

Köyhyys vetää puoleensa köyhyyttä, masennus masennusta. Jos asiaa haluaa tarkastella loogisemmin, onhan se selvää, että masentunut ihminen antaa masennuksen vaikuttaa käytökseensä. Apaattisena maleksiessa ja negatiivisia ajatuksia pyörittäessä ihmissuhteet kärsivät ja se osaltaan alkaa vaikuttaa masentuneen kokemukseen itsestään; "Kun minusta ei kukaan edes pidä". Niin kliseistä kuin se onkin ihmisen pitäisi ensin pitää itsestään, jotta tämä alkaisi vetää puoleensa myös muiden ihmisten positiivisia reaktioita. Siinä kohtaa kun masentunut kokee muiden ihmisten suhtautumisen itseensä negatiivisena, alkaa sosiaalisiin tilanteisiin meneminen tuntua vaikealta ja sekös onkin loistava keino tehdä asioiden hoitamisesta vielä vaikeampaa. Kun asiat alkavat kasaantua on ahdistussykli valmis.

Miten tästä kierteestä sitten onnistuu irrottautumaan? No, kokemuksia otetaan vastaan. Toivottavasti lähempänä 300:n päivän deadlinea pystyn tähän vastaamaan, mutta tällä hetkellä en ole asian suhteen kovin opitimistinen. Ja kyllä, tiedän, että juuri se onkin se ongelma.

Day 17 - The Fine Line Between Insanity and Sanity

Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results.

 - Albert Einstein

Day 16 - When Everything is Collapsing

Haluaisin piiloutua, karata vuorille, haihtua. Minusta tuntuu, että elämäni tällaisenaan on tullut tiensä päähän. Tuntuu, kuin olisin umpikujassa. Haluaisin aloittaa alusta. Voisinko kääntyä takaisin ja valita uuden reitin? 

Day 15 - Feeling Vulnerable

Walking up the hill tonight
When you have closed your eyes

I wish I didn't have to make all those mistakes and be wise

Please try to be patient and know that I'm still learning

I'm sorry that you have to see the strength inside me burning

Where are you my angel now?

Don't you see me crying?

And I know that you can't do it all

But you can't say I'm not trying

I'm on my knees in front of him

But he doesn't seem to see me

But all his troubles on his mind is looking right through me

And I'm letting myself down deciding is falling you

And I wished that you could see I have my troubles too

Lookin' at you sleeping

I'm with a man I know

I'm sitting here weeping while the hours pass so slow

And I know that in the mornin' I have to let you go

And you'll be just a man once I used to know

For these past few days someone I don't recognize

This isn't all my fault

When will you realize

Lookin' at you leavin'

I'm looking for a sign

Day 14 - I was Lost but Now I'm Found

Viime yönä oivalsin, missä kohdassa elämäni on mennyt pieleen. Mietin, miksi viisi vuotta vanhoissa valokuvissani näytin mielestäni kauniilta, mutta nähtyäni kuukausi sitten otetun kuvan, tunsin pahoinvointia. Kuvassa "hymyili" teennäinen ihmisraunio. En edes pystynyt katsomaan kuvan tyttöä, joka on sisimmälleni vieras. 

Noin neljä vuotta sitten päätin haluta lääkäriksi. Minä ja läheiseni olemme käyttäneet järjettömän määrän rahaa valmennuskursseihin, lukukausimaksuihin ja vieraassa maassa asumiseen. Olen käyttänyt parhaat vuoteni lääkispainajaisessa riutuessani. Silti tuntuu, että kaikki on mennyt pieleen. En ole saanut kovasta työstä huolimatta haluamiani opiskelupaikkoja, olen kahlannut läpi burnoutin ja joutunut katsomaan vierestä kun luokkatoverini lunttaavat itsensä tenteistä läpi. Tänä aikana olen tullut huijatuksi ja minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Olen menettänyt uskoni ihmisiin ja tulevaisuuteen. Jokainen päivä tuntuu tuovan mukanaan vain uusia onnettomuuksia. Aamulla kun herään, pelkään tulevaa. 

Olen luopunut lääkärikulissin vuoksi asioista, joista ennen pidin. Hevosista, lukemisesta, musiikista ja jopa nauramisesta. Ihan kuin tänä aikana olisin pistänyt itseni piiloon ja antanut jonkun vieraan ohjailla tekojani. En haluaisi näillä kommenteilla vaikuttaa kiittämättömältä, mutta ymmärrän, että se on ulkopuolisen silmissä ainoa mahdollinen tapa tulkita kirjoittamaani. Olen matkani aikana satuttanut monia ihmisiä. Toivon, että läheiseni ymmärtäisivät minua ja voisivat jonain päivänä antaa anteeksi. Matka jatkuu.

Day 13 - Mirroir Mirroir on the Wall

Unfortunately an ugly personality cannot be covered with foundation.

Katselin viime yönä viisi vuotta vanhoja kuvia itsestäni ja yllätyin siitä, kuinka kauniilta näytin niissä. Paljon on tapahtunut. Valitettavasti elämä jättää jälkensä. Kasvoiltani paistavat kyynisyys ja negatiivisuus.

Day 12 - The Fear Factor

Annatko sinä pelkojesi estää sinua toteuttamasta itseäsi? Minä annan. Pelko tuntuu minussa lähinnä ahdistuksena. Pelot voivat olla täysin järjettömiä, kuten allekirjoittaneella. Minun pitäisi kohta kävellä 30:n metrin matka huoneestani opiskelija-asuntolan yhteiskeittiöön hakemaan silmätippani jääkaapista. Olen stressannut kyseistä tapahtumaa pian 5 tuntia. Tipat täytyy laittaa kolmasti vuorokaudessa kahden viikon ajan. Yhteenlaskettuna paljon stressiä - ja ihan turhasta.

Ikävintä koko kuviossa on, etten osaa järkeillä pelkotilojani pois. Kyllä minä ymmärrän ja tiedän, ettei tällä vaarallisella silmätipanhakumatkalla oikeasti voi mitään sattua, mutta silti. Tunnen oloni turvalliseksi lähinnä kotona itsekseni tai perheeni parissa. Ymmärrän kuitenkin, että elämässä on pakko tehdä muutakin kuin möllöttää kotona. Kunpa tätä oloa voisi helpottaa jollain...

Day 11 - Sometimes You Have to Go Far...

Sanotaan, että vaikeat olosuhteet saavat ihmiset pohtimaan elämäänsä uudella tavalla. Toisilla sairaus pakottaa pohtimaan elämää uudesta perspektiivistä, toisinaan muutokseen vaaditaan ympäristön vaihdos. Opiskelu ulkomailla on pakottanut minut pohtimaan entistä enemmän minulle oikeasti tärkeitä asioita. On pelottavaa huomata, etteivät oma perhe, ystävät tai edes terveys ole itsestäänselvyyksiä.

Yksinäisyys ja ahdistus ovat ainoat seuralaiset.

Oman kotimaan idealisointi nousee usein aivan absurdeihin sfääreihin. En minä oikeasti edes pidä Suomesta. Tuntuu, että kuormitan läheisiäni tarpeettoman paljon itkuisilla maratonpuheluilla ja tylyillä viesteillä. Pelkään, että loppujen lopuksi kaikki hylkäävät minut ikävän ja kiittämättömän käytökseni takia. Hyväähän he vain tarkoittavat. Silti on vaikeaa olla vahva. Jo tutun äänenvärin kuuleminen puhelimesta kirvoittaa silmiin kyyneleet. Haluaisin vaikuttaa siltä, että kaikki on hyvin.

Antakaa anteeksi.

Day 10 - a Swan or an Elephant?

How do you see yourself?

Day 9 - May all my dreams come true

Meillä kaikilla on kyky muuttaa elämämme sellaiseksi kuin haluamme. Usein epätyydyttävät tilanteet ja asiat elämässämme johtuvat siitä, että meidät on ohjelmoitu ajattelemaan negatiivisesti tai mikä pahempaa, olemme itse ohjelmoineet itsemme tilanteeseen, josta ei tunnu löytyvän ulospääsyä. Toivottomaksi tilanteen tekee se, että itsensä uudelleen ohjelmoiminen vaatii melkoisesti ponnistuksia erityisesti tilanteessa, jossa henkilö on masentunut ja häntä piinaa huono itsetunto.

Ihminen, joka toistaa itselleen jatkuvasti "olen huono matematiikassa" luo elämäänsä tilanteen, jossa matematiikka on todellakin jotain ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kun jotain asiaa toistaa riittävän pitkään se muuttuu todeksi. Olen huomannut, että monesti elämässä parhaiten pärjäävät ne ihmiset, jotka uskovat itseensä. Usein ihmettelen esim. henkilöitä, jotka saavat levytyssopimuksen ilman minkäänlaista musiikillista osaamista. Tämä esimerkki siksi, että itse olen opiskellut teoriaa, säveltapailua, klassista laulua, jne. 10 vuotta, enkä silti ole onnistunut saavuttamaan unelmiani. Onkin siis todettava, että päämäärätietoinen työnteko ei yksistään riitä. Vaaditaan myös valtavasti uskoa itseen. 

Usein kuulee puhuttavan manifestoinnista eli asioiden todeksi tekemisestä. Manifestoinnin välineitä ovat esimerkiksi affirmaatiot, eli lauseet, joilla halutut tilanteet todetaan olemassaoleviksi. Affirmaatioiksi kutsutaan "sisäistä puhetta" eli kaikkia niitä ajatuksia, joita päivittäin ajattelemme. Ellei omia affirmaatioitaan kontrolloi ja ohjaa haluamaansa suuntaan, ne alkavat toimia meitä vastaan. Oikein käytettyinä ja kohdistettuina positiiviset affirmaatiot alkavat ohjata elämäämme haluamaamme suuntaan. Manifestointia edesauttavia tekniikoita ovat myös visualisointi ja rukoukset. Tärkeintä on, että kohdistamme jollain itsellemme luontevalla tavalla energiamme siihen, mitä haluamme saavuttaa. Siispä tästä lähtien sinä, lukijani, ja minä olemme hyviä matematiikassa ja kaikessa muussakin, mitä vain päätämme haluta.

Day 8 - Because I'm worth it

Tunnen itseni arvottomaksi. Koen, ettei minun elämässäni ole mitään syytä, miksi sitä kannattaisi ylläpitää. Olen tehnyt paljon tutkimustyötä muiden ihmisten elämistä, ymmärtääkseni, mikä saa muut ihmiset nousemaan aamulla sängystä ylös ja lähtemään töihin. Toistaiseksi en ole vielä keksinyt yhtään syytä, olla muille kateellinen. En varsinaisesti osaa haluta mitään muilta. Muiden ihmisten elämät ja harrastukset näyttävät minusta tylsiltä. Miksi kannattaa elää vain tehdäkseen jotain keskinkertaista?

Kuitenkin saadakseni jotain tolkkua tähän 300:n päivän projektiini ja ennen kaikkea elämääni, olisi minunkin keksittävä syy, miksi minun kannattaa tavoitella muutosta. Eihän siitä varsinaisesti ole mitään hyötyä, jos elämä muutoksesta huolimatta näyttäytyy minulle ikävänä asiana.

Luulen itseinhoni ja kyyvyttömyyteni nauttia elämästä johtuvan huonosta itsetunnostani. Koska koen olevani siitä oppikirjaesimerkki, liitän oheen huonon itsetunnon määritelmiä, joihin minun on helppo samaistua:

Sosiaalinen vetaytyminen/eristyneisyys
Ahdistus ja tunteiden kuohunta 

Puutteelliset sosiaaliset taidot ja itseluottamus

Masennus ja/tai surullisuuden puuskat 

Syömishäiriöt

Kyvyttömyys vastaanottaa kohteliaisuuksia 
Kyvyttömyys nähdä itsensä rehellisesti ja olla reilu itselleen

Negatiivisten asioiden korostaminen
Korostunut huoli siitä mitä ajattelee miuden ihmisten ajattelevan 
Itsensä laiminlyöminen
Haluttomuus ottaa vastaan haasteita 
Haluttomuus asettaa itseään tai omia tarpeitaan etusijalle 
Kyvyttömyys luottaa omaan mielipiteeseen 
Odotukset elämältä vähäiset

Ehkä kohottamalla pohjamudissa matelevaa itsetuntoani voisin saada syyn nähdä itseni elämisen arvoisena. Ehkä elämän tarjoamista kokemuksista tulisi nautittavampia ja muutenkin pystyisin ottamaan olemassaolostani enemmän irti. Huomenna yritän pohtia keinoja itsetunnon parantamiseen. So, stay tuned!

Day 7 - It's all about the looks - or is it?

Kuinka paljon se, miltä meistä tuntuu, vaikuttaa siihen, miltä näytämme? Itse uskoisin, että ulkonäöstä suuri osa koostuu persoonallisuudesta. Oletko huomannut jonkun ensitapaamisella kauniilta näyttäneen ihmisen rumentuvan silmissäsi ikävän luonteensa vuoksi tai alkujaan vaatimattoman näköisen kumppaniehdokkaan komistuvan orastavan rakkauden myötä? Persoonallisuus vaikuttaa ulkonäköön enemmän kuin geenit. Ulkonäköön vaikuttaa myös se, kuinka ihminen kantaa itsensä ja mitä hän ajattelee itsestään. Terve itseluottamus saa ihmisen puhkeamaan kukkaan.

Uskoisin, että monet kauneusleikkauksiin turvautuvat ihmiset eivät hoida varsinaista ongelmaa, vaan pikemminkin heikon itsetunnon oiretta. Ehkä juuri siksi monet ihmiset koukuttuvat plastiikkakirurgin palveluihin. Jokainen uusi leikkaus koetaan tarpeellisena ja odotukset sen vaikutuksista elämänlaatuun ovat tähtitieteelliset. Pettymykset seuraavat toisiaan, kun muutokset pysyvätkin vain ulkoisina. En kuitenkaan tuomitse kirurgin veitseen turvautuvia. Olen itsekin harkinnut ulkonäköni korjailua.

Kuitenkin ehdoksi leikkauksiin olen asettanut terveen itsetunnon. Vasta kun rehellisesti voin todeta tehneeni kaikkeni sisäisen kauneuteni kehittämiseksi, aion korjata elämänlaatuni kannalta vähiten tärkeän asian, ulkonäköni, leikkauksella - jos vielä silloin näen sen tarpeelliseksi. Sisäisesti ruman ihmisen ulkonäköä on hyödytöntä korjata.

Day 6 - I will love you until my dying day

Vaikka elämäni onkin monin puolin negatiivisesti värittynyttä, yhdestä asiasta haluan kiittää. Minua on siunattu maailman parhaimmalla aviomiehellä. 

Hän on kaikkea sitä mitä kumppanilta vain voi toivoa; silmät täynnä lempeyttä ja sydän rakkautta pullollaan. Hän on vilpittömästi hyvä ihminen. Ihminen, jollaiseksi itsekin haluaisin tulla. Hän on aina tukenani ja hänen kanssaan tunnen itseni kokonaisesksi.

Hän on kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hänestä tulisi täydellinen isä, huolehtivainen, myötätuntoinen ja oikeudenmukainen. Isä, jollaista minulla ei koskaan ollut.

Olen kiitollinen sinulle, että rakastat minua tällaisena kuin olen. Tiedän, ettei se aina ole helppoa. Yritän kehittyä sinun vuoksesi, jotta sinulla olisi vaimo, jonka todella ansaitset.

Come what may... 

Day 5 - Keeping Up Appearances. Not.

Koen tärkeäksi kartoittaa rehellisesti lähtötilanteeni, voidakseni systemaattisesti kulkea kohti onnellisempaa elämää. Siispä olen laatinut listan asioista, jotka näen itsessäni. Luetteloni hienohko alavireinen sävykin kertoo jotain nykyhetkestä. 295:n päivän päästä lista toivottavasti näyttää erilaiselta ja myös allekirjoittanut tuntee olonsa harmonisemmaksi.

Luettelo on lähinnä minua itseäni varten. Kuitenkin ollakseni täysin rehellinen kasvu- ja kehitysprosessiani kohtaan, annan heikkouteni myös muiden arvioitaviksi. Se onkin jotain, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Minä, jolla muiden mielestä kaikki on aina järjestyksessä (no, he eivät olekaan vieraillessaan luonani nähneet likaisia astioita uunissa tai pesukoneessa kätkettyinä). Minä, joka aina onnistun kaikessa (ja menetän suorituspeloissani yöuneni ja terveyteni). Minä, täydellinen ihminen – vai olenko? Arvioikaa itse:

Epäsosiaalinen - Osittain omasta halustani (olen valikoiva ystävien suhteen, en jaksa käydä sosiaalisissa tapahtumissa, en jaksa pitää yhteyttä), osittain muista ihmisistä johtuen (”ystävien” epälojaalius rikkoo ystävyyssuhteet, muilla myös monia muita kavereita).

Ylipainoinen - En tiedä, johtuuko tämä yksinomaan minusta (kilpirauhasen vajaatoiminta), mutta olen valmis ottamaan lihavuudestani vastuun itse. En liiku läheskään riittävästi ja olen syönyt pitkään epäterveellisesti. Luustoltani olen leveä.

Ruma - Ehkä osittain lihavuudestani johtuen. Ei minussa oikein ole mitään kaunista. Nenäni on leveä, kasvoni ovat leveät, minulla on kapeat huulet ja pienet silmät (,jotka tällä hetkellä ovat myös tulehtuneet). Minulla on finnejä takapuolessa ja ohuet hiukset. Ripseni ovat värittömät ja kulmakarvani rehottavat. Minulla on venymäarpia rinnoissa, takapuolessa ja reisissä.

Kömpelö - Norsu posliinikaupassa tuntuu kuluneelta, mutta käyttökelpoiselta ilmaukselta. Minusta tuntuu kuin kaikki ihmiset ympärilläni olisivat siroja ja sulavaliikkeisiä ja itse kulkisin tönkösti ja meluisasti ympäriinsä, kaataisin ja tiputtaisin asioita.

Vanhahtava - Tyylini on klassinen ja puhetyylini oikeakielinen. Selitän asiat perustellusti, ehkä jopa liiankin kaukaa taustoja selvittäen. Koen, etten ole yhtä ”nopea” kuin muut ikäiseni.

Sottainen - Kotini siisteystaso kuvastaa melko ansiokkaasti solmussa olevia ajatuksiani. Sotkuisuus on oire, ei varsinainen tauti. Lisäksi kiinnyn emotionaalisesti tavaraan ja minun on todella hankala heittää mitään pois. Varmasti myös yksi järjestyksen ylläpitämistä hankaloittava seikka.

Epäjärjestelmällinen - Suunnitelmallisuus ei vaan yksinkertaisesti auta. Mitä hyötyä on hienoista suunnitelmista, jos on liian väsynyt noustakseen edes sängystä ylös? Kumpa joku muu toteuttaisi kaikki suunnitelmani...

Laiska - ”En oo tyhmä, vaan aika laiska – niin taiteilijamaista.”

Masentunut - No eiköhän tälle löydy syy kaikesta ylläolevasta ja allatulevasta...

Älykäs - Vaikka haluaisin tällä hetkellä olla kuinka pessimistinen itseäni kohtaan, en voi kuitenkaan väittää itseäni tyhmäksi. Vaikka olenkin paljon kaikenlaista, epärehellinen minä en ole. Älykkyyteni ongelma on kuitenkin se, ettei se varsinaisesti pääse mitenkään oikeuksiinsa. Minun pitäisi todennäköisesti tehdä jonkinlaista yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Pitäisi, pitäisi, pitäisi... Paluu kohtiin laiska, masentunut, epäjärjestelmällinen.

Tunteellinen - Hyvä ja huono piirre. Jos pitää valita tunteellisuuden ja tunteettomuuden väliltä, pidän omasta ääripäästäni enemmän. Joskus tuntuisi kuitenkin hyvältä järkeillä itsensä ulos vaikeasta tilasta sen sijaan, että velloo vain omissa syvyyksissään.

Herkkä - Jälleen, hyvä ja huono ominaisuus. Mikäli joskus valmistun auttaja-ammattiin, on herkkyydestä hyötyäkin. Olen hyvä aistimaan ihmisten syvimpiä ajatuksia ja tunnetiloja – jopa ennen kuin he edes itse ovat niistä tietoisia. Subjektiivisena ominaisuutena herkkyys, kuten tunteellisuuskin, tekee asioista vain todella vaikeita kohdata. Olen myös saanut kuulla olevani yliherkkä.

Taiteellinen – Kurja ominaisuus maailmassa, jossa ihmiset eivät enää haista tuoksuja, maista makuja, näe värien kirjoa tai kuule lintujen laulua. Kaiken pitää olla tasapaksua, harmaata ja tuottavaa. Ihminen on vain koneiston osa. Nautiskelu ja kokeminen ovat vain etuoikeutettuja varten.

Day 4 - Struggle for pleasure

Tänään on vaikeaa nousta sängystä... Mikä ei tapa, vahvistaa. Onko näin? Mikä ylipäätään pakottaa ihmisen toimimaan? Vai onko ihmisen itse pakotettava itsensä toimimaan? Voiko itsensä pakottaa motivoituneeksi?

                                                            

Day 3 - I have a dream

Minulla on unelmia. Tällä hetkellä ne ovat ainoa asia, joka pitää minut hengissä. Tulevaisuudessa kuitenkin toivoisin, ettei minulla olisi enää unelmia. Unelmat ovat kuin ikäviä muistutuksia siitä, mikä omassa elämässä on pielessä. En haluaisi enää unelmoida elämästä, vaan toivoisin elämäni muuttuvan unelmieni kaltaiseksi.

Siispä toistaiseksi; Unelmoin, siis olen olemassa.

Day 2 - The game of life

The game simulates a person's travel through his or her life, from college to retirement, with jobs, marriage, and possible children along the way. - Wikipedia

                                                                             

Onko elämä peliä? Onko valinnoillamme vaikutusta siihen mitkä asiat tapahtuvat ja miten ne tapahtuvat? Vai onko kaikki loppujen lopuksi vain nopan heittämistä? Yhtenä päivänä voit osua rosvosektoriin, joka vie sinulta kaiken ja pakottaa sinut takaisin lähtöruutuun. Kuinka paljon tuurilla on tekemistä sen kanssa, mitä tapahtuu?

Predestinaatio-oppiin uskovan ihmisen elämä on ennaltamäärättyä. Jättääkö se mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän kulkuun? Taolaisuus opettaa meitä ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja antamaan niiden sujua omalla painollaan. Asioiden kulkuun puuttuminen olisi siis epäluonnollista. Pitääkö Jumala huolta omistaan ja mihin loppuu Jumalan vastuu? Onko jumalanpilkkaa käyttää turvavyötä autossa? Onko mihinkään loppujen lopuksi mahdollista vaikuttaa?

Oma elämäni tuntuu turhan usein kafkamaiselta romaanilta, jossa asiat vain tapahtuvat ja niihin vaikuttaminen on mahdotonta. Olen mielestäni elänyt elämäni moraalisesti ja tehnyt aina asiat oikein parhaan kykyni mukaan. Minä pelkään epäonnistumista. Silti minusta tuntuu, kuin kohtalo yrittäisi heittää tielleni sitä suurempia ja vaikeampia esteitä, mitä enemmän yritän. On tärkeää tiedostaa, että me itse luomme mahdottomilta tuntuvat tilanteet joko ajatuksillamme tai valinnoillamme. Minulla on tapana työntää itseäni epämieluisiin tilanteisiin, koska oletan muiden haluavan minun tekevän niin. Mietin, kuinka ylpeitä minusta ollaan sinä eräänä päivänä, kun saan käteeni yliopistoarvosanan lääketieteellisestä, tai kuinka kauniilta muiden silmissä näytän, kun vartaloni kestää mikroshortseihin ja tuubitoppiin pukemisen selluliittien hyllymättä ulos vyötäröltä ja lahkeista.

Tämän itsetuntemuksen kehittämismatkan aikana yritän opetella olemaan rehellinen itselleni ja tunnistamaan asiat, jotka ovat omasta todellisesta tahdostani lähtöisin. Jokaisen ihmisen olisi tärkeää kyetä erottamaan omat ja muiden ihmisten vaatimukset. Kuitenkin me elämme elämäämme vain itseämme varten.

Day 1 - Today is the Best Day to Start

Uusi alku uudelle elämälle. Kaikki me olemme sen kuulleet; meille on annettu vain yksi elämä (vaikka allekirjoittanut uskookin reinkarnaatio-oppiin), josta kannattaa tehdä itselleen niin nautinnollinen kokemus kuin vain mahdollista. Kuinka moni oikeasti elää elämänsä onnellisena?  Kuinka moni tyytyy vähempään syystä tai toisesta? Minä olen taistellut itseni ja elämäni kanssa aina tähän päivään saakka. Tällä hetkellä itseinhoni on niin korkealla, että harkitsen vakavissani elämäni päättämistä. Haluan kuitenkin antaa itselleni vielä yhden mahdollisuuden - 300 päivää kestävän haasteen. Toivon, että kärsitty kamppailuni (so called life) ei ole mennyt hukkaan, vaan voin oman elämäni lisäksi inspiroida muitakin muutokseen.

Minä aion ottaa vastuun elämästäni ja omasta onnellisuudestani. 300:n päivän päästä täytän 25 vuotta ja kieltäydyn vihaamasta enää itseäni ja elämääni. Tervetuloa seuraamaan taivaltani kohti onnellisempaa elämää.