perjantai 9. syyskuuta 2011

Day 5 - Keeping Up Appearances. Not.



Koen tärkeäksi kartoittaa rehellisesti lähtötilanteeni, voidakseni systemaattisesti kulkea kohti onnellisempaa elämää. Siispä olen laatinut listan asioista, jotka näen itsessäni. Luetteloni hienohko alavireinen sävykin kertoo jotain nykyhetkestä. 295:n päivän päästä lista toivottavasti näyttää erilaiselta ja myös allekirjoittanut tuntee olonsa harmonisemmaksi.

Luettelo on lähinnä minua itseäni varten. Kuitenkin ollakseni täysin rehellinen kasvu- ja kehitysprosessiani kohtaan, annan heikkouteni myös muiden arvioitaviksi. Se onkin jotain, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Minä, jolla muiden mielestä kaikki on aina järjestyksessä (no, he eivät olekaan vieraillessaan luonani nähneet likaisia astioita uunissa tai pesukoneessa kätkettyinä). Minä, joka aina onnistun kaikessa (ja menetän suorituspeloissani yöuneni ja terveyteni). Minä, täydellinen ihminen – vai olenko? Arvioikaa itse:

Epäsosiaalinen - Osittain omasta halustani (olen valikoiva ystävien suhteen, en jaksa käydä sosiaalisissa tapahtumissa, en jaksa pitää yhteyttä), osittain muista ihmisistä johtuen (”ystävien” epälojaalius rikkoo ystävyyssuhteet, muilla myös monia muita kavereita).

Ylipainoinen - En tiedä, johtuuko tämä yksinomaan minusta (kilpirauhasen vajaatoiminta), mutta olen valmis ottamaan lihavuudestani vastuun itse. En liiku läheskään riittävästi ja olen syönyt pitkään epäterveellisesti. Luustoltani olen leveä.

Ruma - Ehkä osittain lihavuudestani johtuen. Ei minussa oikein ole mitään kaunista. Nenäni on leveä, kasvoni ovat leveät, minulla on kapeat huulet ja pienet silmät (,jotka tällä hetkellä ovat myös tulehtuneet). Minulla on finnejä takapuolessa ja ohuet hiukset. Ripseni ovat värittömät ja kulmakarvani rehottavat. Minulla on venymäarpia rinnoissa, takapuolessa ja reisissä.

Kömpelö - Norsu posliinikaupassa tuntuu kuluneelta, mutta käyttökelpoiselta ilmaukselta. Minusta tuntuu kuin kaikki ihmiset ympärilläni olisivat siroja ja sulavaliikkeisiä ja itse kulkisin tönkösti ja meluisasti ympäriinsä, kaataisin ja tiputtaisin asioita.

Vanhahtava - Tyylini on klassinen ja puhetyylini oikeakielinen. Selitän asiat perustellusti, ehkä jopa liiankin kaukaa taustoja selvittäen. Koen, etten ole yhtä ”nopea” kuin muut ikäiseni.

Sottainen - Kotini siisteystaso kuvastaa melko ansiokkaasti solmussa olevia ajatuksiani. Sotkuisuus on oire, ei varsinainen tauti. Lisäksi kiinnyn emotionaalisesti tavaraan ja minun on todella hankala heittää mitään pois. Varmasti myös yksi järjestyksen ylläpitämistä hankaloittava seikka.



Epäjärjestelmällinen - Suunnitelmallisuus ei vaan yksinkertaisesti auta. Mitä hyötyä on hienoista suunnitelmista, jos on liian väsynyt noustakseen edes sängystä ylös? Kumpa joku muu toteuttaisi kaikki suunnitelmani...

Laiska - ”En oo tyhmä, vaan aika laiska – niin taiteilijamaista.”

Masentunut - No eiköhän tälle löydy syy kaikesta ylläolevasta ja allatulevasta...

Älykäs - Vaikka haluaisin tällä hetkellä olla kuinka pessimistinen itseäni kohtaan, en voi kuitenkaan väittää itseäni tyhmäksi. Vaikka olenkin paljon kaikenlaista, epärehellinen minä en ole. Älykkyyteni ongelma on kuitenkin se, ettei se varsinaisesti pääse mitenkään oikeuksiinsa. Minun pitäisi todennäköisesti tehdä jonkinlaista yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Pitäisi, pitäisi, pitäisi... Paluu kohtiin laiska, masentunut, epäjärjestelmällinen.

Tunteellinen - Hyvä ja huono piirre. Jos pitää valita tunteellisuuden ja tunteettomuuden väliltä, pidän omasta ääripäästäni enemmän. Joskus tuntuisi kuitenkin hyvältä järkeillä itsensä ulos vaikeasta tilasta sen sijaan, että velloo vain omissa syvyyksissään.

Herkkä - Jälleen, hyvä ja huono ominaisuus. Mikäli joskus valmistun auttaja-ammattiin, on herkkyydestä hyötyäkin. Olen hyvä aistimaan ihmisten syvimpiä ajatuksia ja tunnetiloja – jopa ennen kuin he edes itse ovat niistä tietoisia. Subjektiivisena ominaisuutena herkkyys, kuten tunteellisuuskin, tekee asioista vain todella vaikeita kohdata. Olen myös saanut kuulla olevani yliherkkä.

Taiteellinen – Kurja ominaisuus maailmassa, jossa ihmiset eivät enää haista tuoksuja, maista makuja, näe värien kirjoa tai kuule lintujen laulua. Kaiken pitää olla tasapaksua, harmaata ja tuottavaa. Ihminen on vain koneiston osa. Nautiskelu ja kokeminen ovat vain etuoikeutettuja varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti